Sivut

torstai 14. toukokuuta 2020

Kyllä on raskasta

Ihan väsyksiin asti  saa tietää/kuulla/lukea, että miten korona mullistaa elämää , että kuka nyt määrää, millä etäisyydellä voi toista ihmistä lähestyä, ja miten tämä elämä nyt kirkastui, kun on tajunnut, mikä täällä on oikeasti tärkeää. Julkisuutta halajavat kertovat  aviokoronakriisesitään, maskikauppa kukoistaa ja kädesi tekee kauppansa, jopa niin, että sitä parhaimmilta apajilta juodaan pois sitä käsiinsä puhditukseen käyttävien tieltä.
Henkilökohtaisessa elämässä on muutosta. Kyllä on niin raskasta.
Kaupassa asiointi
Ostokset kotiin tehdään verkon kautta. Tosin 90-vuotiaiden vanhempien ostot tehdään kaupassa käyden, koska heidän  kaupallaan ei ole verkkokauppaa. Maski ja käsineet on käytössä asioidessa.
Kyllä on raskasta.
Osallistuin muuten myös "maskitaisteluun" ja sain hankittua ihan ffp2 - laatuisia 50 kpl.
Hinnasta ei kannata kysyä.
Voittajafiilis.


Ruokailut.
Ruokaa tehdään kaksi kertaa joka päivä. Kertaakaan ei ole turvauduttu Take Away tarjontaan paitsi pääsiäisenä ja vappuna vanhuksille toimitettiin.
Kyllä on raskasta.
Jääkaappi on täydempi kuin ikinä. Kotiprofessorin mielestä parasta.
Suunnitelmallisuus hankinnoissa on lisääntynyt. Heräteostot nollissa,  säästöä syntyy kotitalouskustannuksissa.
Mutta on raskasta.
Liikunta
On lisääntynyt, tietoisesti. Lisäksi "ulkoilutan" ed mainittuja vanhuksia. Turvaväliasiat huomioiden tapaamme joen varressa, parhaimpina päivinä syöty puistonpenkillä jäätelöt. Paperipääliset.
Tyttären kanssa kävellään silloin tällöin, treinerin kanssa ponnistellaan kaksi kertaa viikossa ja portaat kävellään ylös alas päivittäin monta kertaa.
Kyllä on raskasta. Itsestään huolehtiminen.
Konetyö
Työhuoneeseen ei pääse arkisin kuin aamu-aikaisella, sitten taas uudelleen virka-ajan jälkeen. Kotiprofessori istuu suuren osan päivästä luurit päässään. Ei häiritse minua.
On muuten ottanut melkoisen ketterästi käyttöön Teamsin ja viime viikolla vielä Zoomin.
Kyllä on raskasta sekin.
Olen oppinut Face Time - toiminnon. Vanhemmille hankittiin veljen kanssa (insinööri tietysti) Ipad, jonka käyttöön ohjauksesta täällä päässä vastasin. Joen varrella, maski naamalla homma hoidettiin.  Välttämättömiä taitoja harjoitellaan päivittäin: miten vastataan, miten suljetaan, missä kannattaa istua ja miten ladataan. Sen "livetreenin" hoitaa onneksi veli.
Vanhuksille hieno laite, treenausta tarvitaan.
Mutta raskasta.
Sosiaaliset suhteet
No niitä ei  ennenkään kovin paljoa ollut. Uusinta on vanhuksille aamupuhelu (heillä kello silloin 11.00) "ollaanko hereillä", noin tunnin päästä siitä joen rannalle moikkaamaan. Käydään läpi  päivän ruokalistaa (muistitreeni), mietitään apteekkiasiat, katsotaan joenvarren hyörinää. Ja äkkiä pois.
Kyllä on raskasta.

Pahinta on ikävä.
Kahdeksanvuotias onneksi tulee välillä ulkoilemaan. Viimeksi mukana retkikeitin. Nautimme nakkeja ja muusia. "Pappakin tuli, se oli kivaa".

 Se ei ollut raskasta. Se on aina rakasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti