Tänne päästiin - enää ei ole linnuilla tulemista!Helppo urakka, tuumin itsekseni. Menin kotiin mielessäni mukava kaupunkihetki sen sijaan ettänaamari kasvoillani uurastastaisin jos minkäkin pöly-likapöperön joukossa vintillä.
Kotiprofessori oli hänkin energisellä tuulella. Nousi tietokoneensa ääreltä ja totesi päättäväisesti:-No nyt kun aikaa säästyi, voimmekin järjestää sinun dekkarihyllysi (700 dekkaria vie hyllytilaa melkoisesti).
?! Aikaa säästyi? ... aikaa oli säästynyt, kun arvioini vinttitouhun kestosta oli klo 12.00:en asti ja nyt kello oli 10.00...
- Kirjoja on ainakin mertin verran lattioilla ja ikkunapenkeillä, totesi asiantuntevasti ja haki tikkaat.
Niin sitten urakkaan, joka merkitsi metrin hyllylisätilan aikaansaamisen.
Helppo homma (!?). Päätin luopua parin kirjailijan tuotannosta ja laitoin ne perinteen mukaan ulko-ovelle ala-aulaan, siitä yleensä häviävät nopeasti ja menevät hyvällä tavalla kiertoon.
Sitten loput kirjat piti siirtää niin, että sille uudelle tyhjälle hyllylle (viimeisenä) siirrettiin sen yläpuolella olevan hyllyn kirjat. Aakkostus tarkistetiin Kotiproferssorille sopivaan tyyliin. Sanomattakin on selvää, että jokainen kirja imuroitiin pölystä. Samoin hyllyt ja ne vielä lisäksi kostealla rievulla. Tätä hyllyltä toiselle siirtoa riitti...
Kello on 12.00 kun lopetimme.
-No niin, tuumasi Kotiprofessori tyytyväisenä, ollaan ihan aikataulussa ja nyt pääsemme kaupungille. Mitä se olikaan, mitä piti tehdä? Ai niin, ennakkoäänestää ja sitten ruokaa ja sitten sinulle se johto.
Loppupäivämme soljui hyvässä yhteisymmärryksessä, jopa niin, että olimme yhdessä kävelyllä (todella harvinaista), minulla kamera, Kotiprofessorilla kauppareissua helpottamaan reppu.
Toinen kevätselfie. Ilmastointiputkien alla olevaa graffittia.
Kita (hiekkalaatikon suuaukko)
Catch up!
Urheilupuiston yläkentän graafinen rakenne.
Urheilpuiston yhden tenniskentän reunamia.
Kotipihalla kevät nupussaan: Laarimme odottaa peruskyntöä ja sen päälle kylvöä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti