Happy Days 9/100 - Vapunviettoon

Kun nyt ainakin joku  tulevan 48 tunnin aikana piipahtaa ravitsemusliikkeissä, tässä hyvä muistisääntö:

Siivosti siis olla pitää - muuten tulee ongelmia! - Niin, ja muistakaa pitä lakista kiinni, muuten se joutuu hyllylle.

Meillä työnväen juhla on huipussaan Vappuna. Me pesemme ikkunat (lue: Kotitohtoti avaa ja sulkee, kuuntelee työväenlauluja ja sanoo välillä : "Tohon jäi vielä").

Avaa ja sulkee voidaan ymmärtää monella tavalla, mutta tässä yhteydessä se tarkoittaa ikkunoita.

Happy Days 8/100

Kyllä on hyvää palvelua, kun lauantaina pääsee suuhygienistin pakeille. On niin siistiä, niin siistiä. Ja raikasta. Sen päälle (jo viikolla lupasin itselleni) sopi tehdä kierros vaatekaupoissa, kun kertakaikkisesti ei ollut yhtää sopivaa päällepantavaa kevään varalle. En usko, että kukaan erityisemmin jaksaa nauttia vaatteiden sovituksesta, itsensä ahtamisesta pikkuisiin koppeihin ja mikä pahinta, peilien armoille joutumisesta.
Siispä syvään henkeä vetäen, suu ja hampaat raikkaina kävin taistoon. Ensimmäisellä kopilla meinasi usko loppua.
Vanhasta minun olisi jo pitänyt muistaa valmistautumisen tärkeys...

Mikä ihme siinä on, että vaateostoille lähtiessä on laitettava farkut ja seksintappajat polvisukat jalkaan? Että jotenkin  näyttäisi paremmalta, jos hametta kokeillessa olisi varusteet paremmat?

Ja vielä eri paria.

Pääsiäisen jälkeen Varsovaa muistellen

Vaikka Varsovan matkamme majoituspuoli ei välttämättä onnistunut sataprosenttisesti, oli matkamme muutoin onnistunut ja erityisellä tavalla mieliinpainuva. Historia näyttäytyi meille mm juutalaisten getton tuhoutumisen 71-vuotispäiväjuhlallisuuksina. Oli pysäyttävää seurata muistomerkille kokoontuvia  kaupunkilaisia, joilla kaikilla oli rinnuksissaan keltainen paperista taitettu narsissi.

Muistomerkin  likelle valmistunut  Puolan juutalaisten historiasta kertova uusi museo avattiin vuosi sitten. Suomalaisarkkitehtien Ilmari Lahdelman ja Rainer Mahlamäen suunnittelema upea museo sijaitsee keskellä Varsovan entistä juutalaisgettoa. 

Vietimme myös aika tovin tutustumalla  Varsovan vastarintamuseoon, joka kertoo Varsovan kohtalonpäivistä vuonna 1944. Tällöin joukko kansalaisia nousi saksalaismiehitystä vastaan. Kansannousu kukistettiin, ja valtaosa kaupungista tuhottiin. 90% rakennuksista tuhoutui kansannousun yhteydessä.
Tuo museo jätti mielen hiljaiseksi. En ole koskaan tuntenut niin voimakasta samanmielisyyttä vieraiden ihmisten kanssa. Kaikki siellä kulkiessamme jaoimme varmasti saman tunteen: miten julmaa, turhaa ja hirveää voi tapahtua. 300 000 ihmistä vietiin kaasukammioon. Iso gettoalue tuhottiin yhtä kirkkoa lukuunottamatta liki hiekanmuruiksi. Ja ihminen ihmiselle. - Väistämättä tulivat mieleen myös nykypäivän julmuudet.

Nämä kaksi museota nähtyämme saatoimme vain kulkea ja katsella kaupunkia. Muihin museoihin ei voimia riittänyt.

Spaidermään

Neuvostoliiton rahoittama kulttuuripalatsi. Sen vierellä muutama nykypäivän pilvenpiirtäjä.

Kopernikiuksen tiedekeskuksen edessä olevan herran itstensä patsas.

Kristuksen kirkon etuovi

De Gaullen patsas saman nimiseltä aukiolta. Iso mies.

Yliopiston ovenpielessä oli näitä tukijota enemmänkin

Viehko vanha Trabant, jolla ikkunassa olevan lappusen mukaan on omat www-sivut.

Vanhankapungin muuria ja muurinvierustan käsityökojuja.

Ensimmäistä kertaa yhteisten matkavuosiemme aikana sain Kotitohtorin astumaan junaan (auto siis veti "junavaunuja"), joka kulki vanhan kaupungin alueen ympäri. Saimme mukavat näkymät ja jalat säästyivät.

Hauska idea dekoreetata ravintola. Ruokakin oli hyvää.

Oman hotellimme toisessa päässä oli CASINO.

Tämä hotellin mainossivuilla löytynyt ravintolatilan kuva sai minut haluamaan juuri tähän hotelliin.

Oli niin soma ja ikään kuin kotoisa ja kuvaa puolalaista mentaliteettia todella hyvin.

Voin lämpimästi suositella Varsovaa. Ostoshaluisille sieltä löytyy isoja kauppakeskuksia ja merkkiliikkeitä. Omat ostoni rajoittuivat uuteen pyjamaan.

Survival Varsovassa - Happy Days story

Teimme lyhyen rentoutusmatkan Varsovaan. Kyllä, olen laitellut noita Happy Days juttuja maailman ääriltä kuvapankistani. Kotiin tultua tänään en tosin jaksanut pestä parveketta, vaikka niin aamulla Varsovassa vielä suunnittelin. En edellyttänyt sitä Kotitohtoriltakaan. Sen verran oli matkalla "kokemista".
Laitan tähän nyt kaikille matkoja ylipäätään suunnitteleville eräänlaisen "aabeeeceen" siitä, mihin kohtiin hotellia varatessa kannattaa laittaa painoarvoa.

Suunnitteluvaiheessa lento-hotelli -paketti tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tarjolla olleiden Marriottien, Novotelien, Sheratonien ja muiden fiinien hotellin joukosta erottui edukseen mielestäni yksi puolalainen, aito ja kodikas hotelli.  Sinne.
Kieltämättä vaikutelma oli kohtuullisen sokeerava, kun majoittauduimme ja suoritimme perustarkastuksen:

TV ja vuoteet  (sanat eivät riitä kertomaan)

Aparaatista löytyi tasan yksi kanava, jossa puhuttiin englantia (Euronews). Sängyt muistuttivat 70-80-luvun laveriversioita. Pankaa merkille kokolattiamatto.

Huoneen valaistus (yleensä hotellien perusongelma on huono valaistus).
Valoverhot  arveluttivat heti kättelyssä. Ja toden totta, herätys tapahtui päivän noustessa, huonetta ei saanut pimeäksi ei sitten millään. Valoa riitti.

Ruoka ja juoma
Tästä suorastaan mykistyneinä lähdimme etsimään murua  rinnan alle. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kannattaa aina tutusta paikkallisruokiin. Tässä papusoppaa vaaleista pavuista. Ja päällä makkaraa. Mahtavaa. Kotitohtori oli jo kotona haaveillut tästä:

Bigos,Puolan kansallisruoka: hapankaali-lihamuhennos, kinkkua (kuvassa suurimmat lihat jo syöty), hapankaalia haudutettu punaviinissä. Maukasta ja hyvää, aitoa puolalaista perusruokaa.

Kylpyhuone/WC

Ruokailun jälken oli vuorossa perinteinen Kotitohtorin vedenpaineen (siis VEDEN) mittaus. Millään muulla ei kuulema ole väliä paitsi sillä, että vedenpaine on kunnollinen. Jos vettä vain liruttaa, loma on liki pilalla.

Paineet olivat kohdillaan, tosin suihku tönötti suunnilleen rintalastan kohdalla eikä sitä saanut pysymään paikallaan ylempämä/alempana, ei sitten millään. Joku meitä aikaisempi (tai peräti kiinteistöhuollon edustaja?) oli tehnyt innovaation. Oli tässä kuitenkin todettava, että tops-tikku ei tähän hommaan ollut passeli. Ei ollut pitoa, ei.

Illalla pelästyin, jotain karvaista oli tunkemassa kylpyhuoneeseen sen oven alta. Mietin hiiren hännäksi. Silmälasit paikoilleen laitettuna auttoivat hahmottamaan tilanteen paremmin:

Olikohan tässä nyt niin, että kynnys oli unohtunut laittaa (noin joskus 80-luvulla?).

Kylpyhuoneen varustukseen ei kuulunut sampoota, vartalovoidetta, ompelusettiä eikä kynsien hoitovälineitä. Yksi ja sama pesuaine kylpyammeen ja käsienpesun yhteydessä. Ei myöskään ollut hiustenkuivaajaa.

 

Näistä kaikista voipuneena en voinut muuta kuin todeta, että "niin makaa kuin petaa". Itse olin majoitusliikkeen valinnut. Kotitohtori ymmärsi olla muistuttamatta. Olin näkevinäni pientä pirullista hymynkaretta suupielissä...

Pahinta oli tämän lyhyen rentoutumiseen tarkoitetun visiittimme aikana, että oman hotellin (kuinkas muuten) baari oli kiinni pääsiäissunnuntaina. Kuten koko muukin kaupunki.

Opastekstin mukaan kaupungin eloisa, ravintoloita ja putiikkeja ja ihmisiä pullollaan oleva katu. Tilanne pääsiäissunnuntaina klo 16.17. Satoikin vielä.

Mutta ei ollut ongelma tämä(kään).  Ihminen on kekseliäs: menimme virkistävien juomien ääreen parin korttelin päässä olevaan Marriottiin. Henkilökunta puhui parempaa englantia kuin asiakkaansa.

Saatin pähkinöitäkin. Ihan pyytämättä.

Kotitohtori totesi vakavana ensimmäisen jälkeen, että varmaan ensi kerralla suostun hiukan kansainvälisempään asumiseen. Pistelin pähkinöitä poskeen ja olin kerrankin hiljaa.

                               
Puuttuvat matkatavarat
Laukkuja purettaessa havaittiin, että kotiin jääneen tarvikkeiston mukana oli mm yöpukuni. Paikallisen ison soppailusenterrin myymälässä (C§A) päätin kerrankin pistää Kotitohtorin pään pyörälle:


     You sexy thing...

Äänieristys
                              
                                  Kahta en vaihda

Happy Days 7/100

Voi tätä ilon päivää. Saan siivota parvekkeemme. 

En tiedä mitään mukavampaa kuin tuon parvekkeen sisäpuolen vihertävän iljetyksen putsaamisen. 

Jos hyvin käy, sen kuitenkin suorittaa Kotitohtori. Läiskii vettä ja vaahtoavaa puhdistustököttiä niin, että sitä valuu putousmaisesti paitsi alakerran parvekkeelle niin suoraan alapihalle talomme etuoven edustalle kaikkien iloksi.

Ja siitä kuullaan sitten yhtiökokouksessa seuraavalla viikolla. Viime vuonna niin kävi.

Sisustuskorini taitaa olla entinen. On pysynyt paikallaan tanakasti koko talven ajan... Hämärästi erottuva "kanaverkko"  tuossa lattiatasolla on  oravasuoja. Käytän kaikkein pienimmän päiväunilla vaunusuojana. Oravat ovat parvekkeen seudulla niin uteliaita, että menisivät vaunuun sisälle ilman verkkoa. Jos en sitä käyttäisi, joutuisin olemaan oravavahdissa päiväunten(i) ajan.

Vastapäisen nurkan installaatio. Pankaa merkille parvekekaverini Kille Kilpinen.

Tulevan parvekepesun takia minä suostuin taloyhtiön hallituksen jäseneksi. Jotenkin voisi olla  ikään kuin suojattu ihan kauheimmilta valituksilta. - Tai sitten ei. Sentään hallituksen jäsen.

Happy Days 6/100

Ihan ilmaiset mukit

                                       Vai olenko jotenkin antanut huiputtaa itseäni?

Happy Days 5/100

Pääsiäisteemalla mennään.

Ikkuna-asetelma keittiössä. Pikkuvirpojan vitsat, kenkärasva ja musiikkia. Pistäkää paremmaksi.

Pöpöjen jahdissa - Happy Days 4/100

Valtakunnan iltapäivälehdessä oli taannoin perinpohjainen artikkeli siitä, miten likaista kotona on. Esimerkiksi tyynyt. Tai tiskirätti ja tiskiharja. Puhumattakaan vessaharjasta. Tai pyyheliinasta. Tyynyissä on pölypunkkeja, irtolikaa, bakteereita, pieneliöitä, jopa hometta. Tyynyyn kuulema kertyy painoa vuodessa jopa kilon verran lisää juuri tuosta hiestä ja muusta ihmisen päästä irtoavasta moskasta. Tyynyt pitää pestä kolmen kuukauden välein.  Näin on.
- Lähdin heti kuvaamaan tyynyjämme varmistuakseni tilanteen vakavuudesta ja saadakseni näppäistyä Happy Days kuvat 4/100.

 Irtolikaa en paljain silmin erottanut

Ohjelmoin välittömästi  näille pesun neljännesvuosittain kotikalenteriin ja vaihdoin puhtaat vuodevaatteet ihan vaan turvallisuussyistä.
Ongelmansa siinäkin.
Lehtitiedon mukaan pesty pyykki on sekin valmiiksi pöpöjen vallassa, koska pyykikoneessa pestään kaikenmoista vaatetta, joista koneeseen jää likaa ja bakteereita.  Siis koneella pitää "pestä" välillä ilman pyykkiä, jotta tuo haitta minimoitaisiin.
Aloin heti sterioida Kotitohtorin paitoja ihan siltä varalta, että niihin on pesusta jäänyt jotakin vakavasti otettavaa lajiketta.
Täyskuuma rauta tappaa pienimmätkin olennot (ja tuhoaa keinokuitua sisältävän T-paidan - onneksi oli Kotitohtorin).

Keittössä pahin taisi olla tiskiharja ja tiskirätti - heitin epäilyttävältä haiskahtavan rätin oitis pois. Soma harja vielä jäi Pääsiäistäni ilahduttamaan.

Niin, koti on vaarallinen paikka.

Kun tähän kauhuskenaarioon lisätään vielä se, että suurin osa vakavista tapaturmista 

sattuu kotona, niin kuka enää kotona uskaltaa olla?

Minä lähden matkalle.

Tai sitten en. Mistä sitä tietää, kuka on viimeksi juuri sitä hotellin tyynyä käyttänyt? 

PS:

Kuka osaa kertoa, miten pestään parisängyn  kokoinen Tempur-patja? 

Siihen vasta pöpöjä mahtuu.

Happy Days 3/100

Jokanaisen välttämättömyydet.

Aamulla vitamiinit ja illalla kylmäpuristettua kookosöljyöä, joka ainkin tästä purkista otettuna on enemmän rasvan oloista. Silittää rypyt kasvoissa, käsissä ja vartalolla. Huomattava vuoteeseen mennessä: tahraa kaikki paikat ilman suojavarustusta (pukeuduttava niin, että ei vuodevaatteet rasvastu). Käy myös ruuanlaittoon, tosin siitä minulla ei ole kokemusta. Voisi kokeilla Vapun perinnemunkkejä paistaa?

Pääsin ulos syömään!

Nyt taidan tehdä  virheen, sillä tulee jo ilmiselvästi melkein toinen onnellisen päivän asia samaan päivään. Pakko pitää teidät  on-line-tietosina kohdalle osuneesta hyvä mieltä tuoneesta tapahtumasta.

Minä pääsin ulos syömään.

 

Yleiskuva saaristolaismarkkinoilta kotikaupungin  jokivarresta. Lettuteltta tuossa keltaisella lipulla varustettuna, takana Italian liput parmesania mainostamassa. Liittyvätkö italialaiset juustot mielestänne suomalaiseen saaristolaisuuteen?

 

Pääasia kuitenkin, että Kotitohtori vainusi tilanteen ja mielialani oikein ja tarjoutui viemään minut samalla reissulla syömään.

Paistetut silakat (jaettu annos).

 

Kaunis kattaus aina ilahduttaa. Muovipussissa Kotitohtorin ostoksia. Silakoita mitä kummallisimmissa liemissä.

Muita ostoksia olivat tumma saaristolaisleipä (aito), kalakukko (en tiedä sen yhteyksiä tuntemaani saaristovesistöön). 

En halunnut jälkiruokaa.

Kotona keitin kahvit ja aukaisin pääsiäisvirpojia varten varaamani suklaamunapussin.

Kourallinen meni, sen verran ulkona syöminen otti voimille.

 

Happy Days - 2/100

Ohi on - katsastettu. Vielä lauantaina moista palvelua tarjolla. 

Mitä nyt huomiorivillä on kirjattuna, että kolhuja yltympäriinsä.

                                                                         Haittaakse?

Naisten ja miesten työt

Meillä kotityöt jakautuvat todella selkeästi. Kotitohtori hoitaa astianpesukoneen täytön ja tyhjentämisen. Siihen aparaattiin kun kosken,turhaa työtä tiedän tekeväni. Kotitohtori korjaa asetteluni. Aina.
Kieltämättä olen muutaman kerran hymyillyt pirullisesti vinoon, kun tuo korjaus on tullut tehdyksi jo kertaalleen pesuohjelman läpikäyneiden astioiden suhteen. - Mutta väliäkös sillä, jos haluaa puuhastella.
Muut asiat jotka liippaavat tavallisen ihmisen kotiasioita ovat minun ilojani (kaupassa käyntiä edeltävä inventaari, pyykki, siivous, silitys, kausivaatteiden vaihto, juhlapyhien huomiointi, läheisten merkkipäivät, lomasuunnitelmat ja mitä muuta nyt kotona ilmaantuu).
Mitään tarkkaa rajaa naisten ja miesten perinnetöistä ei suuremmin ole. Olen ratkaissut rutiiniriidat hankkimalla hiukan siivousapua ja lopuista selviän itse, eivät rasita.

Yhtä asiaa vaan  en ymmärrä.

Miksi minun on hoidettava autooni liittyvät asiat itse? Se on kristallinkirkkaasti mielestäni miesten työtä.
Esimerkkejä
Auton pesu ja imurointi
- miestyötä, likasta, pölyistä, ja yleensä pesupaikkojen autoimurit niin surkeita, että hyvää tulosta ei synny
Auton renkaiden vaihto
- miestyötä (tässä tarkoitan asian organisointia)
Valot
- unohdan auton valot päälle eikä  auto aamulla töihin lähtiessä käynnisty (minulle  uusi auto, Kotitohtorin vanha) - omassa vanhassa autossani valot sammuivat samalla kun virta-avaimen otti pois)
- kenelle minä soitan?
Taxille, joka vie minut töihin.
Kotitohtorille, joka neuvoo soittamaan jonnekin.
Vävylle, joka hoitaa akkuun virtaa.

Kotitohtori kertoo illemmalla , että auton valonappula pitää olla jossakin tietyssä  asennossa, jotta valot sammuvat samalla kun virta-avaimen ottaa pois.

Jälkiviisaan on helppo hymistellä - ylläoleva episodi lisättynä akun uusimisella ehti tapahtua kaksi kertaa ennen kuin valaistuin tällä niksillä.

Katsastus
-miestyötä
Vaan ei meillä - tänään on viimeinen päivä viedä auto katsastukseen.
En tiedä, mitä seuraa, jos moisen tapahtuman jättää suorittamatta.
Ja sekin pitää hoitaa itse.

100 kivaa asiaa - 100 Happy days

Olen seuraillut FB-puolella ideaa, jossa sitoudutaan ilmaisemaan 100 hyvää asiaa vuoden kuluessa "omalla seinällä". Hiukan saman tapainen, itseäni innostavampi  idea löytyi suosikkiblogistini  Vuoden Siivoojan ja sitä kautta tarkemmin HappyDays sivulta.
Tässä ideassa luvataan esittää yksi kuva / mukava asia 100 päivän ajan  (vapaa tulkinta, noin suunnilleen ymmärsin asian olevan).
1/100
Tänään minua ilahduttivat uudet kenkäni. Pakahdun innosta jakaa asian kanssanne.

Kahdet  uudet (samanlaiset kun kerran lesti oli mitä mukavin!) ja kahdet vanhat. Tarkkasilmäisimmät panevat merkille, että minun on hankittava uudet nauhat  lenkkareihini (ainakin toiseen). Kenkäkukkasen keskellä on  nahanhoitoainetta, jota en vielä ehtinyt uusiin töppösiin laittaa. Kunhan nyt ei heti huomenna sada, niin ehdin sitten suorittaa tuon huoltotoimenpiteen.

 

Näin pääsin alkuun tässä onnellisten päivien/kuvien sarjassa.

PS:

Kahta en lupaa: En  rekisteröidy virallisesti Happy Days systeemiin mukaan. Enkä lupaa laittaa kuvia esille joka päivä - jospa joka viikko onnistuisin?  Viikkoja lienee vuodessa vielä aika monta eli ehtii kuitenkin olla onnellinen...

 

Kevätpäivän havaintoja

Lämpimiä säitä odotellessa.

Huomenna menen kenkäkaupoille. Näitä ei saa eloon enää korkolapuilla.

Kantapäät ja kärjet loistavat liki valkoisina.

Edessä kokous pääkaupungissa. Strateginen auton parkkeeraus suuren ostoskeskuksen alakertaan helpottaa tulevaa hankintapäätöstä.

Mukavaa viikonloppua Mummon blogissa piipahteleville.