Kannattaako käsilaukkua siivota?

Aloitin viikkoni ihmettelemällä aamulla ennen töihin lähtöä, miksi käsilaukkuni tuntuu niin painavalta. Nopea inventaari paljasti 10  kuivamustekynää,  kahdet ylimääräiset avaimet ja muutaman paperinivaskan.
Tyytyväisenä laukkuni keveyteen lähdin töihin huomatakseni, että työpaikan avain ja kulun-seurantaläpyskä olivat jääneet kotiin. Siihen kynien ja ylimääräisten  avainten viereen.
Ovella päivystäessäni yritin löytää asiasta jotain positiivista.  Positiivisen ajattelun gurut kehottaa nimittäin aina löytämään edes yhden hyvän asian kaikenmaailman virheiden ja epäonnistumisien joukkoon.

 

Näkymä valtatie 8:n työmaalle oli yllättäen aamuni kohokohta!

-No olipa kiva tavata työkaveri heti ovella ja päästä sisään, tuumiskelin, kun pääsin työkaverin ovenvauksella sisään ja kun ohitin kulkunvalvontalaitteen. Työhuoneeseen päästyäni oli koko päivän muitsettava  jättää ovi auki, jotta kokouksissa juoksemisen välissä ja lounaalta palattua pääsi sähköposteja lukemaan.
Sanomattakin on selvää, että työpaikan hyvä aamupuuro marjakiisselin kera tuli syödyksi ilman leimausta, samoin lounas (on siinä laskuttajalla ihmettelemistä, kun  näkee minun huomisen saldoni, kaksi aamupuuroa ja kaksi lounasta samalla päivällä).

-Kotiin päin lähtiessä oli melkoinen hoppu, kun piti ehtiä kosmetologille ja lähtö viivästyi akuuttia  asiaa hoitaessa. Kun piti laittaa puhelin äänettömälle kasvohoidon ajaksi, saatoin todeta puhelimen ja kalenterin jääneen työpöydälle.
Positiivista tässä tietysti se, että sain todellakin  rentoutua rauhassa, ei värinääkään puhelimen taholta.

-Kosmetologilta riensin torinvierusravintolan baariin odottamaan ystävää, jonka kanssa  oli suunniteltu joulunalusglögin nautinta.
Kun vartin olin istunut, hiipi mieleen ajatus, että olin vääränä maanantaina paikalla. Tarkistaa ei voinut, kun kalenteri ja puhelin olivat työapaikalla.
Mitä hyvää tässä sitten oli: sain istua ihan rauhassa tuikkukynttilän ääressä.
Eikä ihme kun mietin, että kosmetologi jätti aikamoisen naamiovoiteen kasvoille. Enkä huolinut edes puuteria päälle - kiilsin siis.

-Omatoimisen glögihetken jälkeen lähdin parkkiluolaan huomatakseni, että koneessa luki sirukorttinäytössä jotenkin, että "kortinlukija ei ole käytettävissä" (tai sinne päin).
Eikä kolikon kolikkoa taskussa, ei myöskään lompakossa - ei seteliäkään, kaikki jäivät viikonlopun markkinoille.
Joskus onni oli napin painalluksen päässä. Niin ystävällistä palvelua ei ole kohdalleni usein osunut. Nuori mieshenkilö saapui paikalle, "buuttasi" koko automaatin ja kun se ei vieläkään alkanut toimia, antoi minulle kortin, jolla pääsin luolasta maailmaan takaisin.
Eikä maksanut mitään. Tosi positiivista.

- Kun glögituokiosta säästyi aikaa,  suuntasin kulkuni kohti postia. Oli monta pakettia mukana autossa. Siinä maksaessani tajusin, miten  vaikeaa on antaa edullisia joululahjoja.
1) omatekemäni (K-raudasta 5 kilon puntissa ostetusta betonirautalangasta) rautalangasta väännetty figuuri oli valmistuskustannuksiltaan noin 0,75 euroa. Kun sen lähetin Tanskaan, tuli hinnaksi 11 euroa.

Tässä malliksi  omatekemät figuurit, korkeus noin 12-15 cm.

2) sukulaispaketti USA:an piti sisällään kaksi ALE-kirjaa, salmiakkia, suklaata, noin 30 euroa, postikulut 49 euroa.

Mitä positiivista tässä sitten oli: Ehdin postiin ja paketit ehtivät perille luullakseni aika lailla varmasti jouluaatoksi.

Mitä tästä kaikesta opitaan? Käsilaukkua ei kannata siivota.

Paketteja