Sienessä

Meillä tapahtui  ihmeellisiä. Minut ( m i n u t ) herätettiin klo 7.30. Tapana on, että minä havahdun  aina ensimmäisenä, yleensä jo ennen seitsemää. Tänään en.
Kotitohtori halusi sieneen.
-Mitä sieniä hankittaisiin?
Kysyy ensi vuorosanoikseen. Ei toivota edes huomenta. Istuu sängylaidalla ja hoputtelee. Että ei vaan saalis menee sivu suun.
Keksi sentään sen ainoan houkuttimen, jolla minut saa miettimään yhtään mitään hankintaa.
- Ja mennään aamupalalle samalla.
Kelpasi.
Sieneen meno meillä merkitsee torikäyntiä.
Ja aamupala muualla kuin kotikeittiössä  tarkoitti tänään kahvia ja ruisleipää Kauppahallissa.
Näin teimme.
Kauppahallin ovella odotimme aukeamista 5 minuuttia (se olikin elämys, kumpikaan ei ollut koskaan halliin elämänsä aikana jonottanut).

Maisema ei ihan näin pimeä ollut, mutta näyttää aika vakuuttavalta, eikö? Varhaisostajia oli muutama liikkeellä meidän lisäksemme.
Kotitohtorin valitessa sienisaalistaan kiertelin tonteilla.

Torikassiin ilmaantui kuivattua mustaa torvisientä (myös tuoretta löytyi ja sitäkin  otettiin), lampaankääpää (mitä siitäkin osaa tehdä), suppilovahveroita ja puoluikoita.

Risotto jo syötiin, litra suppiloita upposi alta aikayksikön. 

Semmoinen aamu.