Sivut

perjantai 5. syyskuuta 2014

Ihan pilvessä

Minä inhoan uusia puhelimia. Sain vielä lopuksi työaikaa (vajaa kaksi vuotta) uuden puhelimen, kun en enää nähnyt vanhasta kännykästä mitään, niin pieni oli näyttö.
Nyt on näyttöä riittämiin.
Iso näyttö auttaa näkemään, ellei näyttö olisi aina kasvovoiteen rähmäämä.
Miten ihmeessä joku onnistuu puhumaan puhelimeen niin, että poskirasva tai värivoide ei siihen näyttöön tartu?
Ja hyvä kamera. Kertovat.
Ja toimii pyyhkäisemällä.
Niin hyvin pyyhkii, että olen onnistunut hävittämään yhden todella pitkän ja tärkeän viestiketjunkin.
Ja somat, pienet kirjainnäppäimet.
Kirjoitetettu dksti nädthää suuytim piietrtin töktä kun ytirrää krijoiytas tejdticiúsrekä.
Ottakaa siitä selvää sitten.
Vähemmästäkin viestin lukija tulkitsee kirjoittajan olleen jonkinasteisten päihteiden vallassa.

Ja mitä tulee kuviin, joita nyt sitten tällä hyväksi mainitulla kännykkäkameralla otan. Se on ihan oma juttunsa. Nimittäin järjestelmäkamera on aika iso mukana kannettava jokaiselle ulkonaolemisen hetkelle.
Niin?
Kuvat menee jonnekin ihme pilvipalveluun, josta tämän vapaapäivän  aamuna olen viimeiset 120 minuuttia yrittänyt ottaa niitä ulos.
Ja kun vanhaan tapaan yritän ottaa niitä tuolla letkunpätkällä ulos, mitään ei tapahdu - lataa, lataa ja lataa.

Meinasin aloittaa tässä blogissa haasteen KESÄMUISTOJA KUVIN ja SANOIN. Tyyli laita kolme mukavinta muistoa ja kolme ikävintä (jos semmoisia onkaan, sillä sadepäiviä ei lasketa mukaan).
Kolme mukavaa muistoa tässä:
Ei ole kuvia siitä  melkein-euroopan-pisimmästä-bratvurstista.
Ei ole kuvaa kesälomareissun pubista, jonka-nimi-on-Ihan-vaan-Pubi.
Ei ole kuvaa siitä, kun Kotitohtori ... (en kerro mitä, jos sittenkin kuva irtoaa joskus).

Onneksi on kameran käyttökurssi tulossa. Tosin siihen on vielä liki kuukausi.
Kysyn heti eka tunnilla, miten pääsen pilvestä.

Ikäviä en ala tässä kirjaamaan, riittäköön tämä kameraharmitus hetkeksi. Loput sitten kun pilvet väistyvät.

PS:
Yksi hyvä puoli kännykässäni on: Sen kotelo on kauniin värinen. Lime. Ihan itse valitsin.
Laitan kuvan, kun saan pilvestä.

2 kommenttia:

  1. Kyllä. Yksi raivostuttavimmista hommista on puhelimen käyttöönotto. Tiedot ei yleensä siirry vanhasta uuteen (ainakaan kaikki) ja hirvee homma opettaa uudelle puhelimelle savon murre. Joku voiskin keksiä appsin joka ajaisi tekstarisanastoon savon murteen parhaat sanat. Vink vink.

    Ja komppaan vielä meikkivoidettakin. No, minun tapauksessani sitä löytyy puhelimen lisäksi kaikilta näppiksiltä ja tällä viikolla tehdyn havainnon perusteella myös työtuolin käsinojista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näinkin, liki kaikki entiset puhelinumerot piti syöttää uudelleen, kun jostakin järjettömästä syytä kapistus ei huolinut siirtomanööverissä niitä. En jaksa edes kertoa kaikkia kommelluksia. Näppiksen suhteen tilanne on samantyyppinen täälläkin ;)

      Poista