Vaimopäivä

Annan nyt reseptin sille, miten saadaan aikaan päivä, jolloin tapahtuu kaikkea mukavaa. Tiedossa ehkä jo on, että kotikaupunkimme Gangut Regatta ei edellisiltana Kotitohtoria kiinnostanut.
Background
MIR-laiva oli jo aikaisemmin nähty - miksi sitä pitäisi toistamiseen käydä katsomassa?
Kotitohtori (yleensä miesolentojen tapa ajatella?) ei ymmärrä, että ehdotus, mennäänkö katsomaan MIR-alusta, tarkoittaa paitsi aluksen katsomisen, niin myös seuraavat osiot:
ajellaan yhdessä kesäillassa, pysähdellään ottamaan valokuvia, saatetaan nauttia lasi virkistävää juomaa, ainakin Eskimopuikot, muistella kesän matkaa, katsella ihmisiä ja vaan olla yhdessä (MIR itse asiassa ihan sivuseikka).
Kotitohtori valitsi sen sijaan aikaisen nukkumaanmenon - aamulla piti mennä työpaikalle valmistautumaan maanantaina alkavaan lomanjälkeiseen työhönpaluuseen.
Study protocol
Seuraavana aamuna söin kaurapuuroni mustikkakeitolla tavalliseen tapaan (hiljaa, kolistelematta, Kotitohtorin lomaunta vaalien) ja pohdin strategiaa. Sitten alkoi tapahtua.
-Huomenta, olisiko aika nyt herätä? Ja terveiset MIR-alukselta, oli tosi hieno (raportoin kuuluvasti tietokoneella napsutellen).
- Hmpfff, mitä kello on?
- Kello on 11.00
Oikeasti se oli 8.45.
- Oho, yksitoista jo, nyt tulee kiire.
Lomalla, kiire...
Nousee toivotusti ja menee aamupuuhiinsa ja minä saan kuvat siirrettyä koneelle.
Suihkun ja parranajon jälkeen saa lasit silmilleen ja näkee kellolle.
-Kellohan on vasta varttia yli yhdeksän (ihmeissään, ei ala rimpuilla enempää).
-Niin on.
Tässä vaiheessa kannattaa olla ystävällinen, mutta kuitenkin ikäänkuin lyhytsanainen. Ja ehdottomasti vilauttaa muutama lisäkuva ja kertoa illan kulusta, mutta vain yksi asia.
...
-Minä nyt sitten lähden sinne töihin.
Mitäpä siihen sanomaan, valmistautuminen on tärkeää. Että ei maanantaina ihan joudu tuntematonta kohtamaan.
Results
-Mitä jos mentäisiin sinne Salon  näyttelyyn?
Soittaa, on selvästi jo matkalla kotiin parin tunnin työpiipahduksen jälkeen.
Sehän sopii.

Olli Lyytikäisen näyttely oli hieno.

 -Mennäänkö haukkaamaan jotain pientä?
Nythän tämä sujuu...
Siispä torille, jonka tarjonta on hämmentävä:

Ulkokahviloita oli  torinreunukset täynnä. Salon tori tuntui olevan enemmän kohtaamis- ja kahvittelupaikka kuin vihannesten/kalan/juuresten/hedelmien myyntialue, kun kotitoriin vertaa. Kummallisen erilaisia ovat muuten kaupunkien torit.

Minä tyydyin tämän tarjonnan edessä kahviin. Kotitohtori otti lihiksen nakilla. Kaikilla mausteilla. Painoi ainakin puoli kiloa. Sain maistaa. Sitten katseltiin ympäristöä.

                         

                              Jokimaisema

Nokian lähdön hiljentämä kaupunki vei mielen jollakin tavalla apeaksi. 

Kotimatkan yllätykset veivät sanattomaksi:

Yllätys 1:

- Haluaisitko tuonne?

Jo vain halusin, Rikalanmäelle!

Täällä tyydyimme vain kurkistamaan avoinna olleeseen krouviin ja alueen kartaston  lukemiseen. Helle alkoi painaa. Täällä olemme kerran aiemminkin olleet.
                           

Näkymä antiikiverstaan puuvarastoon

Yllätys 2:

-Haluaistiko tuonne? Otetaan bensaa samalla.

Jo vain halusin. Design hill! 

Täällä en ollutkaan ennen käynyt ja kieltämättä valikoima oli melkoinen. Paras löytöni oli veljen vaimon joululahja. Keksileimasin, neljä eri leimaa (sarjassa lahja-naiselle-jolla-on-jo-kaikkea, jokavuotinen kisamme, kumpi löytää ennen... ). Illalla laitoin teksitiviestin, että LÖYSIN. Vastaus tuli yhtä nopeasti: olette pahasti jäljessä.

Mum´s (mums.fi/people) valikoimasta hauska kettunaulakko pienten asioiden roikottamiseen,  keksileimasin ja kahdet työkalut joka naisen tarpeisiin.

Conclusion

Illemmalla sitten tosiyllätys

-No mihin aikaan se Suomen Joutsenen konsertti olikaan?

Nyt on ihan todella kovat panokset.

Kyseessä siis Gangut Regatan ilmaiskonsertti, jonka esiintyjät ainakin minulle täysin tuntemattomat: suositun kiinalaisen Zhu Jingin  ja ilmeisen (myös jossain osin maailmaa) tunnetun suomalaisen Saara Aallon yhteiskonsertti. Jälkimmäinen regatan ohjelmalehtisen mukaan esiintynyt Kiinassa ja julkaissut kiinankielisen albuminkin.

Siispä sinne, kun ilmaiseksi pääsi ;)

                                          

Konsertin aikana kaksi suomalaismiestä kipusi likeisen nosturin huipulle. Ottivat selfiet.

Ja juuri päivällä Desing hillistä kotiin ajettaessa kuultiin uutinen, jonka mukaan maailmalla selfie-kuolemat ovat tätä päivää. Eli mennään mitä uskomattomimpiin paikkoihin, otetaan kuva omasta naamasta,  pahimmassa tapauksessa pudotaan ja kuollaan.

Näin Turussa

Kun pyöräillään kotia kohti, föriltä pois, kysyn varmuudeksi, haluaako Kotitohtori nyt poiketa sen MIR-aluksen katsomaan.

-Ei, enhalua, eikös tässä nyt ole ollut jo ihan hyvä vaimopäivä.

Recommendations

Kannattaa olla viekas kärsivällinen ja miettiä strategia. Voi tulla ihan hyvä  v a i m o p ä i v ä .

PS:

Kotitohtori sai sunnuntaina nukkua klo 11.00:en asti - oikeasti.